*

Lapin kultaa ja itsenäisyyttä janoava lapinÄSSÄ POHJOISIA AJANKUVIA JA AATOKSIA VUODENAIKOJEN VIRRASSA

PIENI MATKAKERTOMUS -vinkiksi Paanajärven matkaa suunnitteleville

Rovaniemen retkeilijät järjesti pienelle 4-hengen ryhmälle kolmen päivän tutustumisretken Paanajärven kansallispuistoon. Tarkoituksena on järjestää ensi kesänä elokuussa suuremmalle ryhmälle retki ja tutustua tarkemmin puiston luontoon ja sen suomiin mahdollisuuksiin.

Puistoon voi mennä omatoimisesti tai jonkun matkailufirman avulla. Omatoiminen matka tulee edulliseksi. Kulkuneuvona pitää olla kuitenkin maastoauto, koska tiet ovat niin huonokuntoiset.

Tässä pieni matkakertomus viikonlopun reissusta vinkiksi Paanajärven matkaa suunnitteleville. 

Rovaniemeltä matkaa on Paanajärvelle 395 kilometriä. Suoraa "linnuntietä" vajaa 200 kilometriä. Mutkan tekee rajanylityspaikka Kortesalmi, joka sijaitsee Kuusamon eteläpuolella sekä Pääjärven kaupunki, jonka kautta tie kiertää. Jeltsinin aikana Paanajärvelle pääsi erikoisluvalla suoraan Käylän rajanylityspaikan kohdalta. Nykyisin kaikki liikenne tapahtuu Kortesalmen rajanylityspaikan kautta.

Kansainvälinen rajanylityspaikka

Kortessalmen rajanylityspaikalle on matkaa Kuusamon kaupungista vajaa kuusikymmentä kilometriä. Suomen tulli katsoo passin ja autonkuljettajan rekisteriotteen sekä päälisin puolin matkatavarat. Siirtyminen venäjä puolelle tapahtuu ei kenenkään maan kautta. Vastassa on pieni koppero, josta ulos tulee nainen tarkastamaan passin sekä laskemaan matkustajien määrän.

Varsinainen rajanylityspaikka ja tulliasema ovat hienoja uusia moderneja rakennuksia. Ensin kirjoitetaan maahantulopaperi kahtena kappaleena ja sen jälkeen passin tarkastukseen autonkuljettaja edellä ja muut perässä.

Autonkuljettaja esittelee rekisteriotteen, tulliselvituslomakkeen kahtena kappaleena täytettynä, vihreän liikennevakuutuskortin sekä passin. Tarkastuksen jälkeen virkailija lyö leimat tulliselvityspaperiin sekä antaa todistuksen, jolla voi ajaa venäjällä sekä vakuuden, että tuo autonsa takaisin lähtömaahan.

Paperisodan jälkeen autonkuljettaja avaa ovet tullitarkastusta varten. Yleensä pyydetään pistokokeen muotoisesti esittelemään jonkun laukun sisältö. Myös erillaiset kotelot autossa tarkastajia kiinnostaa. Maastoutossahan niitä on paljon.

Pienellä asemalla, jossa asiakkaita on vähän Suomen ja Venäjän raja-asemien läpikäynti kestää tunnin.

Ruokaa ei saa viedä

Venäjällä on tullut voimaan 11.6.2009 uudet säädökset ruuan tuonnista. Nyt ei saa tuoda mitään muita ruokatarvikkeita, kuin kahvia, teetä, sokeria, vihanneksia jne. Kaikki kala- ja liharuuat on nyt kielletty, ilmeisesti sikainfulenssan takia, joka leviää lännessä kuin rutto. Retkiruuat ja valmisvalmisteet ovat tuntemattomia ja ne varmaan mennevät kontrollista läpi.

Mikäli olet kertonut, että sinulla ei ole vaikkapa makkaraa ja niitä tarkastuksessa löytyy, joudut palamaan takaisin Suomeen. Kertomasi ruoka-aineet punnitaan tuhotaan valkoisella fluorijauheella. Päälle kirjoitetaan kaksi paperia, joilla todistat toimenpiteen ja sen, että sinulla ei ole oikeutta kuljettaa ruokaa Suomesta Venäjälle.

Mutkainen tie 70 km Pääjärvelle

Raja-asemalta Pääjärvelle tie on huonokuntoista soratietä noin 70 kilometriä. Tietä voi ajaa noin 50 kilometrin tuntinopeudella ja aikaa kuluu parituntia. Tiellä on syviä monttuja, isoja irtokiviä ja tukkirekoista pudonneita puita. Vastaan pyyhkäsee tukkirekkoja sekä Suomeen haketta ajavia rekkoja. Puunkuljetus Suomeen on tyrehtynyt tullimaksujen korotusuhan vuoksi.

Matkaajan ensimmäinen varsinainen etappi on rajalta 12 kilometrin päässä oleva tankkausasema. Diesel ja bensiini maksoi n. 0, 57 euroa/litra. Pensautoille etu on merkittävä.

Välillä Pääjärvelle on Suvannon kylä, jossa asuu Suomen sukuinen pariskunta. Yksi tie vie Pistojärvelle, johonka on matkaa risteyksestä n. 35 km. Pistojärvi on erittäin kaunis järvi, jossa asuu kaksi vakituista asukasta. Monet Kalevalan kylässä nykyisin asuvista on syntyperältään pistojärviläisiä. Heillä on mökit synnyinjärvellä, jossa kalastavat ahkerasti.

Pääjärven kaupunki on männikömetsän keskelle suomalaisten rakentama kerrostalokaupunki. Kaupungin laitamilla näkyy vielä vanhoja puisia puutaloja. Valtaväestö ovat venäläiset. Karjalaisia on kaupungissa vähemmän kuin pienissä kylissä. Kadulla näkyy paljon nuoria, joten keski-ikä on kaupungissa suhteellisen nuorta. Kaupat ovat sillä täällä pieniä putiikkeja, joissa tiskintakana olevat myyjät keräävät haluamasi tavarat. Kielitaidottomalle riittää, kun esität sormella haluamaasi tuotetta.

Paanajärven opastuskeskus sijaitsee kaupungin laidalla ja Suomesta päin tullessa on hyvät opasteet. Opastuskeskus on rakennettu Suomen suojelualueiden laatutason mukaisesti. Iso rakennus, jossa on puiston esittelysali kuvin ja kertomuksin sekä Paanajärven kylän sukupaikkojen esittely suurella kartalla ja pienoismallein.

Palvelu ja puiston esittely tapahtuu Karjalan kielellä, jota suomalainen ymmärtää. Henkilökuntaa puistossa on 28 -tutkijoita,valvojia, rakentajia sekä oppaita. Myös eri maidan tutkijat ovat kiinnostuneita tehden tutkimusretkiä puiston alueelle sekä yhteistyötä puiston henkilökunnan kanssa.

Suomen metsähallituksen oppien mukaisesti on puiston säännöt ja rakenteet rakennettu.

Mökki- ja telttamajoitus

Paanajärven puistoon pääsee rajoitettu määrä ihmisiä. Venäläiset suojelualueet ovat perinteisesti hyvin tarkkaan valvottuja ja niissä saa liikkua pääasiassa vain tutkijat ja tiedemiehet. Suomalaisten oppien mukaisesti Paanajärvellä saavat liikkua määrätyillä reiteillä vaeltajat ja kalastajat. Paanajärvellä mökkejä on järven itäpäässä sekä Oulankajoen rannoilla viidessä eri kohteessa.

Mökkimajoitus maksoi 1232 ruplaa/henkilö/yö eli noin 28 euroa/yö. Eläkeläiselle puolta vähemmän. Venäläisille hinnat ovat pienemmät. Puiston esittely ryhmältä 165 ruplaa eli noin 4 euroa. Oikeus liikkua puiston alueella 200 ruplaa eli 4,6 euroa/henkilö. Kalastuslupa 250 ruplaa/ vuorokausi, jolla saa kalastaa järvissä ja joissa. Telttapaikan hinta on yllättävän korkea 950 ruplaa/yö.

Kalastusluvalla saa kukin ottaa mukaansa 1 kpl lohen, 1 raudun, 3 harjusta, 3 haukea ja 2 kiloa muuta kalaa. Lupaan kirjoitetaan kellon aika, milloin se alkaa ja milloin päättyy.

Paperien ja lupien sekä esittelyn jälkeen matka suuntautuu kauppoihin, koska Suomesta ei ruokaa saa tuoda. Ruoka maksaa venäläisissä kaupoissa vähemmän kuin Suomessa. Leipä 25 ruplaa, pieni makkarapötkö ja kalasäilykkeet sekä lihapurkit 50-70 ruplaa eli 1-2 euroa. Vodka 120 ruplaa/pullo eli 3 "ekeä". Näillä eväillä jo pärjää muutaman päivän, jos vielä osaa kalastaa.

Paanajärvelle 30 km tuntinopeudella

Matka Pääjärven kaupungista Paanajärvelle kulkee mutkikasta ja mäkistä soratietä pitkin. Tie on niin heikkokuntoinen, että maasturillakin huippunopeus keskimäärin on 30 km/tunti. Kun matkaa tätä röykytystietä on 65 kilometriä, joutuu monen hienohelman hermot koetukselle. Kalastajalle ja metsäautoteitä kulkeneelle homma käy helpommin.

Erittäin tarkkana autonkuljettaja saa olla hiekkavyörymien kohdalla. Monesti tienreuna on valahtanut ohjaan tai rotkoon ja kovaa tietä on jäänyt sen verran jäljelle, että juuri ja juuri kantavaa osaa löytyy auton leveyden. Tulvavedet ovat vyöryttäneet hiekat pois tieltä ja jättäneet ammottavan aukon vyörymän kohdalle.

Tie kulkee yli vaaramaisemien ja sukeltaa rotkoihin, joissa virtaa pieniä puroja. Vaarojen päältä avautuu näkymä oikealla olevaan suureen Pääjärveen. Pääjärvi on suuri ulappa, jossa vain muutama saari sekä pitkähköjä niemiä. Tiestä haarautuu pienempiä teitä Pääjärvelle. Yksi hyvin kaunis soratie kaartuu suureen niemeen.

Pääjärvelle on rakennettu lomakeskuksia joissa kuulemman on kovat hinnat ja asiakkaina uusrikkaat. Pääjärvi on säännöstelty ja sen korkeus ero on 7 metriä. Puut ovat jääneet törröttämään veteen.

Vajaan 30 ajokilometrin jälkeen alkaa näkymään vasemmalla Nuorustunturi ja myöhemmin oikealla Kivakkatunturi. Nuorunen on 576 metriä ja Kivakka 499 metriä. Eivät siis kovinkaan korkeita. Samaa luokkaa kuin Ruka- ja Sallatunturit Suomen puolella.

Nuorusen maaperän kerrostumat sisältävät kaikki maapallon synnyn vaiheet. Opas kertoi, että se on ikään kuin maapallo pienoiskoossa, josta syystä eri maiden tutkijat vierailevat ahkerasti puiston alueella.

Kun matkaa on ryttyytelty 47 kilometriä tulee vastaan puomi ja puistonvartijan portinpielessä oleva talo. Mieshenkilö tarkastaa paperit ja luvat sekä avaa portin. Nyt olemme puiston sisällä, joka laajuudessaan on pohjoiseen päin noin 30 kilometriä ja saman verraan itä-länsi suhteessa.

Puiston sisällä maantie kulkee Paanajärven itäpäähän ja ylittää Oulankajoen jatkaen suoraan pohjoiseen ja haarautuen länteen Paanajärven mökkikylään sekä oikealle Vartiolammelle ja Kivakkakoskelle. Kivakkaan pitää vanhasta kylästä kävellä noin 3 kilometrin pätkä.

Paanajärvi avautuu Suomeen

Oulangan ylityksen jälkeen tie kapenee ja sukellamme ikivanhan metsän keskelle. Myrsky on kaatanut petäjiä niin, että niitä on pitänyt sahata poikki, jotta kukeminen on mahdollista. Ihme kyllä, näinkin tiheässä metsässä puut kaatuvat, vaikka luulisi, että ne tukevat toinen toisiaan. Myrsky on iskenyt kannaksen kylkeen ja repynyt puun juurineen.

Tie kulkee korkeaa kannasta pitkin, jossa toisella puolella on Oulangan jokirotko ja toisella puolella rotkolampia ja pienempiä jokia. Ikään kuin luonto olisi jättänyt vaikeisiin maastoihin sileän kannaksen tietä varten. Muuten kulkeminen olisi vaikeaa, ainakin kumipyöräisillä.

Metsän keskeltä avautuu tyven järvimaisema ja lopulta olemme Paanajärven rannalla. Aika Pääjärveltä on kulut vajaa 3 tuntia.

Oikealla vartijan mökki ja vasemmalla sauna sekä vähän etäämpänä retkeilijöiden majat. Vasemmalla jyliseen koski. Lahden toisella puolella seisoo satamassa purjevene ja taustalla pilkottaa pieni niittypalsta. Järven keskiosassa loistaa Ruskeakalliot. Venäläisille ne eivät ole ruskeita, vaan punaisia. Suomalaisille ruskeita.

Näkymä on juuri sellainen mitä Paanajärvestä on kuvattukkin. Kapeaa noin kilometrin levyistä järvimaisemaa reunustaa korkeat rannat, joissa siellä täällä näkyy pieniä notkelmia. Monet purot putoavat tuntureilta ja pienemmistä järvistä alas kohisevana Paanajärveen.

Paanajärven molemmin puolin on lukematon määrä pienempiä järviä ja puroja. Pohjoispuolella Iso-Sieppijärvi ja Nuupajärvi sekä eteläpuolella mm. Selkäjärvi ja isompi Nuorusjoki.

Järvi kuin lehmän utareet.

Meidän lyhyen matkan kohokohdaksi muodostui purjelaivamatka Paanajärvelle. Vene on vanhan purjelaivamallin mukainen ja sen kulki diesel keskimoottorilla. Kapeaa järveä pitkin purjehtiminen on voinut aikanaan olla hankalaa, koska järvi on usein tyven. Vain pitkittäissuunnassa olevat tuulet työntävät venettä eteenpäin. Tästä syystä veneessä oli myös pitkä airot, joita on aikanaan tarvittu tuulen jatkeeksi.

Järvellä ollessa mieleen tuli Kuolan niemimaan Lapin luonnonpuistossa oleva Volsnijärvi, joka on muodoltaan saman lainen. Tosin tunturi niin lähellä, että se vieri pikku hiljaa järveen. Aina silloin tällöinen pieni kivi pyörähti volsiin aiheuttaen molskahduksen.

Paanajärvi pohjaltaan muistuttaa lehmän tissiä, mikäli järven pienoismalliin on luottamista. Utareen päähän on syvimmässä kohdassa matkaa 128 metriä. Kun otetaan huomioon, että rinne nousee taivasta kohti maanpäällä vielä 200 matriä on matkaa järven pohjasta rannan yläosaan yli 300 metriä.

Risteilyn ensimmäinen kohta on Ruskeakalliot, jotka työntyvät järvestä ylös seinänä 60 metriä. Jyrkimmässä kodassa puita ei ole, mutta vähän sivummalla puut kasvavat pienimmässäkin hyllyköissä. Ruskeat seinämät muistuttavat Kiutakönkään seinämiä. Tosin Kiutassa ne ovat punaisia ja täällä ruskeita.

Rantauduimme Mäntykosken kohdalle, jonne matkaa lähtöpäästä 18 kilometriä ja Suomen rajalle 15 kilometriä. Rannalta näkyy Suomen maisemat. Rukan tunturikeskuksesta ei ihmismölinä kuulu eikä Käylästä tangon soitanta. Sekin voisi olla mahdollista.

Mäntykoski on monipolvinen virta, joka putoaa lähes suoraan Paanajärveen. Sinne on rakennettu kuluvan kesän aikana uudet pitkospuut, jota tunturistin on helppo liikkua.

Kahvinkeitto kosken suussa kuuluu suomalaiseen tyyliin ja tietenkin järven ihaileminen jatkuu.

Laivaristeily kesti noin 4 tuntia, josta nuotiolla aikaa kuluin noin tunti. Veneen voi vuokrata kuljettajineen 750 ruplan hinnasta/henkilö. Meille se maksoi yhteensä 3000 ruplaa.

Oulankajokea alas

Sunnuntaina matkasimme maasturilla Oulankajokea alaspäin 12 kilometriä Vartiokylään. Siitä edelleen vaeltaen 3 kilometriä Kivakkakoskelle. Kivakkassa on neljätoista koskenpolvea ja Pääjärvi on ihan heittomatkan päässä. Tien varsilla oli puiston mökkejä siellä täällä hyvine kalapaikkoineen.

Vartiokylä oli niittynä muistuttaen vanhasta kyläelämästä. Kylän metsänreunalla oli iso hirsirakennus, jossa lapset yhdessä tiedemiesten kanssa pitävät luontoleiriä. Lapset palaavat menneeseen aikaan ja elävät sen mukaisesti.

Kylästä näkyi Kivakkatunturin paljas laki. Vanhat sukutalot ja niiden paikat tulivat esille niittyheinän seasta opastauluineen, joihin oli kirjoitettu tarinoita.

Kalastaminen ja vaeltaminen

Paanajärvellä ja Oulankajoella sekä muissa pienimmissä järvissä ja puroissa saa kalasta kalastusluvalla. Kesäkuun alussa on ajankohta, jolloin kalastaminen on kielletty. Myös joidenkin koskien poukamissa on kalastus kielletty. Kieltokohdissa on kalan kuva, jonka päälle on vetäisty punainen rasti.

Kalastamista varten voi vuokrata soutu ja mottoriveneitä. Soutuveneen hinta on n. 2 euroa/tunti ja moottoriveneen 10 euroa/tunti. Veneet ovat venäläisiä alumiinisia tuulilasiveneitä. Tietenkin puiston ulkopuolella saa heittää virveliä ja onkia ilman lupaa. Kuten Karjalassa muutenkin. Vain verkkokalastukseen tarvitaan luvat.

Vaeltamiseen on kolme reittiä, joista pisin maantieltä Kivakkatunturin päälle suuntautuva reitti. Toinen suuntautuu Paanajärven päästä puiston pohjoissuuntaan ja äsken mainitsemani Kivakkakosken vaellus. Reittien varsilla on nuotiopaikkoja ja ruokailukatoksia, sekä teltoille laudasta tehdyt alustat.

Marjastaa ja sienestää saa puistossa käsin. Poimurit ja muut laitteet on kielletty.

Moottorikelkoilla saa liikkua niille varatuilla reiteillä. Reitit on merkitty kartaan ja ne kulkevat tieltä Nuorusen kautta  Paanajärven puoliväliin ja sieltä edelleen järviä pitkin järven itäpäähän ja Oulangan joen reunamia Pääjärvelle.

Pääjärviä pitkin pääsee myös laivalla Oulankajoen suuhun ja sieltä edelleen patikoimalla Paanajärvelle. 

Puistossa on erittäin siistiä. Autot pitää jättää niille varatuille parkkipaikoille ja roskien lajittelu tapahtuu erillisiin astioihin. Meidän tapaamat oppaat olivat ystävällisiä ja työteliäitä karjalaspoikia, jotka osaavat liikkua luonnossa ja arvostaa sen merkityksen ja antimet. Karjalaiset elävät vieläkin osittain luontaistaloudesta.

Paljon Venäjän luonnossa liikkuneena en ole nähnyt näin siistiä missään. Kyllä venäläisetkin osaavat arvostaa luonnossa olemista, jos se heille vaan kerrotaan, miten pitää liikkua? Mihin roskat pannaan ja mitä tarkoittaa roskattomuus? Suomen jotkut vaelluskohteetkaan eivät vedä vertoja Paanajärven siisteydelle.

Jylhät erämaat

Paanajärven puiston alueen metsät roikkuvat naavaa, joka kertoo ympäristön puhtaasta ilmasta. Aluskasvillisuus on erittäin rehevää varsinkin purojen ja notkelmien varsilla. Myös kukkaharvinaisuuksia löytyy, kuten tikankontteja ja villiruusuja. Kuusikon ja korven keskellä myös maahiset pienet alkuasukkaat viihtyvät kantojen ja puiden koloissa ja saniaisten seassa.

Alueella asuu paljon metsäneläimiä -karhuja, susia,ahmoja, kettuja, saukkoja jne., joille suojeltu alue on tietenkin paratiisi. Venäjän rajavyöhyke kulkiessa puiston alueella rajaa myöskin salametsästäjiä. Tosin Venäjäkin on vähentänyt rajavartiojoiden määrää, jonka myötä kontrolli hölleentyy.

Paanajärvi oli 1800 -luvulla suomalaisten suosittu matkailukohde. Vuodessa kävi parituhatta matkaajaa, joka on suuri määrä tuohon aikaan.

Akseli Gallen-Kallelan taulut Paimenpoika, Mäntykoski ja Palokärki tuovat menneen tunnelman ja aidon luonnonihmisen nykypäivän sielunmaisemaan.

Paluumatka Rovaniemelle kesti 7 tuntia taukoineen ja rajanylityksineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Repa (nimimerkki)

Näin telkkarissa ohjelman Paanajärvestä ja erityisesti kuva koskesta oli niin vakuuttava, että päätin ensi kesänä käydä paikan päällä. Mikä mahtoi olla kosken nimi? Pääseekö Paanajärvelle moottoripyörällä?

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Repa
Kyllä pääsee moottoripyörällä. Tulliselvitys vaan pitää kirjoittaa venäjän rajasemalla, ihan niin kuin autostakin. Reskisteriote tietenkin mukana sekä kannattaa kysyä viisumin jolta hankit, pitääkö viisumiin merkitä että olet moottoripyörällä liikkeellä. Autolla liikkuessa pitää olla ns.autoleima.

Taisi olla Mäntykoski. Jos oli niin se on puolivälissä järveä ja sinne pääsee vuokraamalla veneen Paanajärven oppailta.

Kannattaa ehdottomasti käydä ja varata paljon aikaa.

Risto Karjalainen (nimimerkki)

Hieo kertomus Paanajärven rissusta.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Risto
Kiitos mukava kun luit. Keväällä ehkä käyn moottorikelkalla jos hyvät hankikelit tulee.

Heikki (nimimerkki)

Hyvä ja paikkansa pitävä kertomus yhden reissun käyneenä voin vahvistaa. Uudestaan hyvillä mielin lähdössä jo huomenna kokeilemaan josko taimen olisi syönnillään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset